maanantai 17. joulukuuta 2012

Miksi ihmeessä?!

Tuli mietittyä kaikennäkösitä tässä viime viikolla. 
Miksi treenan? 
Miksi en voi olla treenamatta? 
ym 
(lista olisi loputon..)

Monesti saa kuulla miten epäterveellista tuo on ja miten kauheasti aikaa menee harrastuksen parissa. Palautteena saa usein moitteitta ja pään pudisteluja. En välitä siitä. Jätetään muut omaan arvoon. Kiva kun juuri ne ihmetykset, moitteet ja ohottelut herättää entistäkin enemmän ajattelemaan etttä MIKSI HITOSSA TOSIAAN?! 

Miksi kannattaa lopetta jotakin josta saan voimia niin fyysisesti kuin henkisestikin? Kestän stressia paremmin, olen iloisempi ja muutenkin elämä hymyilee paljon enemmän kuin kääntä takapuolta minulle. Tuntuu että olen oppinut ottamaan vastaan haasteita paljon paremmin. En pelkää tehdä jotakin mitä en ikinä ennen ole tehnyt. Kyllä pelkään samalla tavalla kuin ennenkin tiettyjä asioita, sehän on tervejärkistä, mutta uskallan lähteä kokeilemaan. En pelkkä epäonnistumista. Uskallan lähteä mukaavusalueelta pois. Koska olen monesti haastanut itseni ja pistänyt äärirajoille tiedän aika tarkasti mihin pystyn. Siitä saa voimaa. Enää ei pelottaa vaikka ujostuttaakin edelleen kauheasti.

Joku viisampi sanoi; että vain jatkuvasti poistumalla mukavuusalueelta voi taata niin henkisen kuin fyysisenkin kasvun...(esimerkkinä tämän videon otto hetkellä sydän jyskytti, nolotti, pelotti, enkä tajunnut mitä teen. Mielestäni kuitenkin olin onnistunut, vaikka jännitys näkyikin päällepäin.)


Tämän harrastuksen parissa olen oppinut suhtautumaan epäonnistumisiin aivan erilailla. Tänään teen kaikki jotta onnistun. Olen oppinut ettei aina kuitenkaan voi onnistua. Mutta en jää murehtimaan sitä. Seuraavalla kerralla onkin uusi mahdollisuus onnistua ja teen kaiken vielä paremmin. Epäonnistumiset vahvistaa ja pistää yrittämään vielä kovemmin. 

Tämän on treeni opettanut minulle: Ei se tänään ehkä onnistuu, mutta jos jatkaa yrittämistä seuraavalla tai sitä seuraavalla kerralla onnistuu! Sillä kova työ palkitaan aina. Treeni opettaa että poikeuksetta aina on uusi mahdollisuus!  Jos et saa jotakin niin ehkä et ole vaan tehnyt sen eteen tarpeeksi?! Sen työn määrän on vaikea arvioida, joten omia rajoja ja kapasiteettia on etsittävä, jotta tietää mikä on tarpeeksi. 

Kaikki nuo asiat joita olen kokenut treenien aikana voi suoraan peilata elämään muihin tilanteisiin. Kun olen sellaisessa tilanteessa en panikoi enää niin paljon, enhän minä panikoi kun niskassa on 80 kiloa rautaa ja vika sarja kyykkyä just aluillaan. Mä tiedän tasatarkasti mitä teen ja miten. Tuo antaa minulle varmuuden myös siviili elämään puolelle. 

Olin miettinyt paljon. Ehkä johtui kuumesta ehkä siitä että sairaana on helppoa asettaa itsensä tilanteeseen mitä jo ei koskaan...? Valitettavasti ulosantini on paljon huonompi kuin ajatuksenjuoksu. Mutta sitten onneksi törmäsin alla olevaan blogiin ja siinä olevaan videoon. (http://www.leanlifting.com/p/lean-lifting.html)  

Siinä on muutama pointti jota itsekin olen miettinyt. Minäkin olin liika aikaa elämässäni ajatellut mitä ja miten minun kuuluu elää. Siinä sitten unohtaa täysin mitä halua olla, kun keskittyy siihen mitä muut odotta sinun olevan. 

On onni olla tässä ja nyt, sellaisena kuin on ja hyväksyä itsensä. Jos arvostaa itsensä osaa arvostaa myös muita. 

Tässä vielä muutama osuva lause. Kaikki ovat Robert Kiyosakin suusta. Robert on eläkkeellä oleva liikemies. Tästäkin näkee että onnistumiseen tarvitaan oikeat ajatukset, olipa se sitten liike-elämä taikka puutarhahoitoa. Jos halua onnistua jossakin on otettava riskeja ja kokea epäonistumista.


Don´t give up. There is no reason you need to stay where you are now.  
  
Afraid of change? Then fail.

Don´t waist a good mistake...learn from it!

Excuses are simply lies you tell yourself.

P.S Eilen kävin salilla. Kuntopiiria lyhyillä palautuksilla ja nopeahkolla tempolla läpi. Hyvä hiki ja vielä parempi fiilis. Tarina jatkuu...






tiistai 11. joulukuuta 2012

Taudin viemää.

Voihan tautinen jolukuu sentääs! Brrr. Mä olen TAAS kipeänä. Miten tuo voi olla että ei sitten kisakaudella sairastella ja sitten kun on treenikausi menossa niin kaikki mahdollinen meinaa tarttua?! Noh, minäpä kerron oman ajatuksen tästä. Tämä ei ole selittelyä vaan ihan faktaa mikä on aivan varmasti jossakin määrin ihan totta!
Paras kuva mitä Hunkseista ja Babeseista sain :) 
Kisakaudella syön todella puhtaasti ilman mitään ylimääräistä. Välttelen lisäaineita sekä väri aineita viimeisen päälle. Muistan aina ottaa kaikki vitamiinit ja kuuriluontoisesti otan myös sellaisia joita en normaalisti ota. Esim. seleenia, kromia taikka rautavalmistetta ym. Treenikautena jostaki nsyystä huomaan välillä unohtaneeni vitsujen ottamista ja myös ruoan suhteen suuhun eksyy sitä sun tätä aina välillä. Kun olen reissuun päällä en aina ota omia eväitä ja silloin pyrin korvamaan jollakin mahdollisimman samanlaisella tavlla ruoan, mutta aina se ei onnistuu. Uskoisin siis että erinäköiset taudit iskee just sen takia koska suuhun eksyy ei niin laadukkaitta ruoka-aineita. Ja tässä taannoin olin pitämässä sen kevennetyn viikon, jolloin tein vain pari lenkkia ja pari sali treenia. Kylässä oli myös vieraat siihen aikaan ja kyllä tuli syötyä vaikka ja mitä, myös sellaista mitä ei olis kannattanut! Jatkossa pitää olla tarkempi. Etenkin gluteeni tekee mulle pahoja vahinkoja ja sen pitää minimoida. Eli vielä kerran voin todeta että puhdas ruoka takaa paremman elämän laadun!


Jo keskiviikkona päivällä tunsin kurkussani pientä kutittelua, muttei kipua. Keskiviikkona itsenäisyyspäivän aattona oli työpaikan pikkujoulut ja siinä olin ihan vähän viihden puolella pyörähtänyt ja ihan yökerhossakin ( nyt siis ymmärrätte mitä kakka olen itseeni laittanut, etten ihmettele taudin iskua!) Olin jo pitkään ajatellut että juuri tänä päivänä sallin itselleni irrottautua ihan 100%  Kiva oli nähdä meidän kaikki tytöt yhdessä ja viettää aikaa. Yökerhossa totesin jossakin vaiheessa etten vaan tunne yhtään kuuluvan sinne. Enkä usko että kuuluun. Ei ole mun paikka.

Lähdössä Jouluihin. Rikoin just samana päivänä takin, joten joutui teippia käyttää pikakorjaukseen.


Clubilla! Ja teksin alussa on parempi todistusaineisto yössä olosta :) 
Okei itsenäsyyspäivänä olin jo pikkasen enemmän kipeä mutten silti vielä uskonut että se olisi joku oikea tauti. Luulin sen olevan pikku krapula siis. Perjantaina vielä töihin ja siinä tajusin että kipeä olen. Lepäsin la ja sunnuntain ja luulin sen menevän ohi. Kuume ei kuitenkaan laskenut missään vaiheessa alle 37 vaikka otin lääkettä. Kurkku oli äärettömän kipeä myös, varasinkin ajan lääkäörille, mutta eka vapaa aikaa oli vasta keskiviikoksi. Noh, ajattelin että sehän varmaan paranee jo levolla ennen sitä, mutta menen kuitenkin näyttäytymässä. Perjantai-sunnuntai en ole nukkunut kuin muutamia tunteja vaan. Sunnuntaina ei ollut enää kuumetta ja monen vaatekerroksen pukeuduttua kävin ihan pikkasen ulkona ja linnoituksen joulumarkinoilla. Luulin että voitan taudin! 
Linnoituksen joulukuusi
Sunnuntaina aamuyöstä usko ihme parantumiseen loppui kokonaan. En saanut taas nukuttua kun kurrkua koski ja nielaseminen ilman kyynneleitä oli täysin mahdotonta. Menin ensiapuun kun en enää muuta keksinyt, olin väsynyt ja kiukkuinen. Kurkku todettiin olevan pahannäköinen ja olin kuumeinen, kaikkia mahdollisia oireisiin liittyviä kokeita otettiin, erittäin vahvoja kipulääkeitä sekä antibioottikuuri kouraan ja sairasloma viikoksi. Huh, no helpotti ja siellä se ilmeni itkuna. Tulin kotiin aamulla ja aah, mä nukuin ehkä neljä tuntia putkeen ja se oli ihaninta mitä olin halunnut :)

Siinäpä se! Nyt täällä paranellaan ja levätään. Lopullisen diagnoosin kuulen myös lopun huomenna, kun loppu testit on valmiina. Tällä hetkellä olo on jo niin paljon parempi, että ajattelin hyötykäyttää ja päivittä blogiakin. Olen myös tehnyt muffinsseja ja onneksi löytyy kaveriporukasta niin rohkeita että uskaltaa tulla kyläilemään :) Piti kuitenkin varaksi leipoa että varmasti saan jonkun houkuteltua :D

Kookos-puolukka sekä suklaa muffinit.

Nams. Ei kermaa vaan rahkamömmö ettei ravintoarvot karkaa!
P.S lääkitys on kova joten suokaa anteeksi jos tekstini on vieläkin sekavammassa muodossa <3 p="p">