keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Rentoilua

Jeep eli nyt tää viikko tähän asti mentiin niin kun otsikko sanoi!

Viime viikolla oli neljät treenit kahden yläkropalle ja kahdet alakropalle. Tää viikko on tähän asti mennyt ilman treenia. Ainut että käytiin kävelemässä jonka yhteydessä poiketti pikkasen ruokailemassa ja sitten vielä hypättiin autolla jolla saatin lenkin venytettyä niinkin pitkälle kuin keskustaan asti satamaan syömään vielä vohvelia iltapalaksi :D

Salilla olin
Sunnuntaina syötiin kakkua, tänäänkin syödään vähän kakkua myös. Synttäreitä siis pukkaa myös. Noh jos nyt otta heman rennommin niinkuin se alkuperäinen suunnitelma tätä kesää ajatellen oli. Ei tiukkuja dieetteja ja rennosti omaantunnon mukaan saa myös herkutella. Ja mikä onkin jännin homma niin eipä niitä herkkuja tee mieli. Maistoin tuossa yks kertaa jonkun uuden maitosuklaan jossa suolaisia paahdettuja maisseja. Ja yäk! Sitten katsoin pakettiin enintään 30% kaakota...eli mitä siitä sen enmpää voi sit enää sanoa.

Olen kyllä tänä kesänä ottanut aivan kaiken irti siinä mielessä että olen syönyt ja nauttinut marjoista niin paljon että! Mansikka, vadelma, mustaherukka ja aivan ehdoton suosikki kirsikka :D

Tällä viikolla treenin tekemättömyydestä ylijäävä vapaa-aika on tullut käytettyä myös hemmottelu hierontaan, keskusteluihin syviin ja ei niinkään syvällisiin. Mutta kiva on ollut ja tää viikko vielä saattaa jatkuakin ihan vaan samanlaisena.

Viime lauantaina kävin tanssimassa ja viihtymässä ja yökerhossa (mikäli tää LPR:n mesta voi sanoa niin!)
Perjantaina minulla on vika työpäivä jonka jälkeen on odotettu LOMA. Eli just viikonloppu tulee olemaan tietty treeni ja lepo aiheinen. Alkuviikosta voikin aloittaa levänneenä suuremman siivousurakan, ikkunapesuineen.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Yläkroppa ja vanhoja kuvia

Täällä on treenattu hyvin. Treenit nimitäin kulkee kivasti ja jaksaa hyvin! Viimeksi oli yläkroppatreni ja se meni näin:
  • leuanveto kumi apuna. Nelja sarjaa niin monta kuin meni suhteellisen hyvällä tekniikalla
  • Rinta  prässi
  • Alatalja
  • kulmasoutu käsipainoilla
  • pullover taljassa
  • olkapäille pystypunnerrusta KP
  • olkapäile vielä pienen pinetä superia eli etuolat KP ja takaolat taljassa
  • lopuksi tumput vielä kevyesti läpi ensi kertaa varten ;)
kaikissa liikeissa tein taas 3-4 sarjaa 10-20 toistoa

Hyvä treeni jälleen ja olkapäille sai sen aikaan mitä tahtoi :) Mukavan polteen treenin aikana ja kivan jälki jumin! Aaah. Kertakaikisen ihana. Minulla taitaa sittenkin ola jäljellä vielä olkapäitä. Ja treenin aikana myös huomasin että esim kulmasoudut tehdessä pystyy aika hyvin erottaa olkapäähakset ja jopa niiden eri osat! Wau! Hieno näky on. Mutta en todellakaan siis puhu mistään kireydestä ihan kiva siis että edes erottaa eikä ole vaan sileä käsivarsi. Jess. Itserakasta tiedän, mutta sitähän tää välillä on.

Ja on myös tavallaan hienoa että minun järkky turvotus on myös lähtenyt vihdoin viimein mun  kropasta. Olo on paljon kevyempi kuin pitkään aikaan. Ja on jopa hoikka olo, vaikken minä sitä todellakan ole enkä missään nimessä halua. Silti elefantti fiilis ei ole mitenkään erikoisen kiva. Vaikka olis bulkilla tai ei niin jokainen tietää ettei niiden ylimääräisien nesteiden kanssa ole kiva kulkea. Mut nyt ilmeisesti hormoonitoiminta on tasapainoutunut entisestään ja kroppa pelaa ja nesteet kiertää hienosti. Olin toki myös tietoisesti lisääntynyt veden juomista. Alkuun tuntui taas että turhaan ja turvotti vaan lisää, mutta sitten se napsahti!

Ai niin ja nyt joko joku oli käynyt lukemassa mun blogin ja potee syyllisyyttä jostakin syystä kun mainistsin ettei ole tas kerran kiva kuulla painonnoususta niin nyt sitten tulikin todella paljon useammalta tahdolta kommentie että olen laihtunut, nuorentunut ja muutenkin kaunistunut :D Voi voi. Kiva ja kiitos. Toivon että nuokin tuli ihan silkasta vilpittömyydestä ja huomavaisuudesta. Etenkin kun en ole laihduttamassa nyt ollenkaan.

Moni on myös kysynyt olenko menossa millon kisaamaan? Nyt on suunnitelmat auki ja katsotaan mitä ja milloin. Mutta melkeinpä voin luvata että jatkoa seuraa! Nälkä nimittäin. Sillä tiedän pystyvänsä parempaan kuin viimeksi.




Kuvat on ottanut Tommi Joutjärvi en edes muista milloin, mutta 2012 kesä-syksy aikana.
Nuo kuvat kun jäi julkaisematta silloin niin julkaisenkin nyt jää talteen tännekin!
Vain kahdeksan työpäivää lomaan ja olen sen niin tarpeessa!!
Aurinkoa päivääsi, Irppu

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Kaikessa yksinkertaisuudessa :)

Tää kello vois olla MUN!
Jaa, eli nyt tule TREENI päivitys!
Jalat oli vuorossa ja erittäin simpplei treeni näytti täältä.

Lämmöt alle ja eikun alkuun! Hiki valui kyl jo lämpätessäkin :P
  • puoli kyykky penkille 4 sarjaa 20-12 toistoa jokaisessa
  • suorin jaloin veto 4 sarjaa (hmm vai teinköhän jopa 5 vahingossa) ja sama toistomäärä kuin kyykyssä
  • jalkojen ojennusta istuen 4 sarjaa
  • jalkojen koukistusta istuen 4 sarjaa 
Ja voilà, siinäpä se :D
Erittäin hyvä ja tehokas oli ja todella kiva vaihtelua muutenkin. Hyvin on lihatkin saanut tuntuman ja kyllä pientä vapistusta sekä kipua tuli sekä välittömästi treenin jälkeen että myös nyt kun palautuminen on (toivon mukaan) käynnistynyt! Ainut hassu puoli oli se että en yhtään tullut ajatelleksi että tänään on huippu pitkä työpäivä tiedossa. Seisomatyötä teenm melkein 10 tuntia. Jospa toimisis palauttavana tuo sit.

Nyt lähden juoksee töihin. Moikka!

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Mä oon sitten ihan outo!

Jaahas onpas täällä päässä ollu taas ajatuksenjuoksua ihan tulvaamisen asti. Jopa ylitulvaantumista on tapahtunut. Itkun ja unettomien öiden merkkeissä. Jotenkin huomaa kuinka epävaakkalla pohjalla nuo heniset voimavarat on tällä hetkellä. Oikeastaan koko ajan tässä on menty parempaan ja parempaan suuntaan loppusyksyn loppuunpalamisen jälkeen, mutta...kyllä tuo mutta on siltikin kuvioissa. 

Vuoristoratanomaisesti mene fiilikset täällä edelleen ja etenkin henkisella puolella on vaikeata. Nyt kun olen yrittänyt elää normaalisti, tajustin etten tiedä mikä se on ja se että normaali on minulle se hyvä ja terve olo jota haetaan laadukkailla ihmissuhteilla ja tuetaan sopivalla määrällä treenia sekä ruokaa. Mä olen niin paljon muuttunut viime vuosina että luulin että vietän tietynlaista elämää vain sen takia että olen kisadieetilla tai rakennan lihasta. Mutta kun ei! Mä oikeasti nautin niistä asioista kaikesta eniten. Hyvää ruoka parempi mieli :D Ja treeni on sitä mielestäni parasat terapeuttisia ominaisuuksia omaava "ruoka" Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus joten sekä keho että mieli on oltava balanssissa. En en sano että olen siveyden sipuli enkä ikinä mitään biletä. Biletän ja syön myös paskaa. Valitettavasti, koska aina sen syömisen jälkeen on myös keho niin sekaisin kuin olla ja voi. Ja siitä kun keho voi huonosti tulee kierre että on henkisellakin puolella vaikeampaa. Aah, tavallaan oikeasti ihailen suuresti sen kuka tämän universumin on luonut! Mahtava työtä kertakaikkiaan.



 Mutta asiani olikin se että mä taisin löytää itseni nyt lopullisesti. Fitness on saanut minut joskus tuntemaan pahoin, mutta se ehkä olikin sen takia kun en vain kestänyt ulkopuolisia kommenteja siitä että "no kyllähän sinä pystyt, kun oot sitä ja tätä" ja "kyllä sun on helppoa" ja "en mä edes tykkää tuollaisesta elämästä, miksi edes teet sitä" Valitettavasti mun ympärillä on edelleen pieni osa ihmisiä joille tuon asian ymmärtäminen on vaikea. Arvostelu on sitten helpompaa. 


Jokainen valitse itse, mutta minulla niinkuin hyvin monella ihmisella on se että tulen hyväksytyksi erittäin tärkeä. Jopa niin tärkeätä että menen omien tarpeiden yli ja sorrun muiden ihmisten ajattelumallia noudattamaan. Mutta nyt päätin etten aio murtautua hyväksymisen paineen alla ja luopua sitä mistä nautin. Se ihmien joka ei minua ymmärrä ja yritä käännyyttää ei ole oikea minun lähelleni, muutun kyllä itse heti kun tunnen sen olevan sen arvoista. Että näin. 



Nautitaan viikonlopusta---tapojahan on satoja ja meillä on jokaisella oikeus nauttia juuri omalla tavalla tästä :) Peace and love! -Irppu-

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Erilainen postaus

Varoituksen sanat heti alkuun. Nyt ei tule niinkään mitään treeni asiaa vaan parisuhde asiaa.

Olin aikamoisessa parisuhdemyllerryksessä ollut ja itseni löytänyt sen keskeltä viime vuosina. Kasvun puute vai muuten vain joku mitä en voinuty ymmärtää, en itsesäni enkä toisessa. Joka päivä olen pyrkinyt saavan jotakin kasvua aikaiseksi jos ei henkisella tasolla niin fyysisella sitten. Voi olla että kisojen ja muun keskellä olin unohtanut että kasvun ei ollut tapahduttava yksin vaan sen toisen eli kumppain kanssa. Näin ei käynyt. Kasvu oli tapahtunut mutta eri suuntiin. Emme enää ymmärtäneet toisiamme. Yhteiselo saman katon alla oli välilä mahdotona ja välillä muuten vain kiusallista. Puhun nyt siis aimmista suhteestani. Minähän olin jo heittämäsä hanskat tiskin ja meinanut joskus luovuttaa. Luulin etten ikinä saa parihudetta onnistumaan. Olin väärässä. Koska ei minun yksin ikinä sitä tarvinutkaa saada onnistumaan. Vaan meidän.

Jostakin syystä löysin keskustelun kaverin kanssa vuosien takaa. Jossa pohditaan yhdessäkin noita asioita. Olin meitinyt mitä tehdä ja miksi näin on tapahtunut. Kaverin sanat oli silloin enemmän kuin kullan arvoiset. Ajattelinkin kun minulle ne oli enemmän kuin tärkeät niin jospa ne auttaa jokun muunkin selviytyä samanlaisesta tilanteesta tai ylipäätänsä saada omat ajatukset kokoon. Sillä nyt kun olen onnellisesa parisuhteessa, huomaan että vastaan noihin kysymyksiin aivan eri tavalla. Ja vastaukset ei masenna minua enempää vaan toisinpäin antaa voimaa ja hymyä huuliin.

"Ymmärrät asiat omalla tavallasi ja yrität kommunikoida/sovittaa sitä yhteistyössä toisen kanssa. Toimiiko se yhteistyö? Ymmärrättekö toisianne? Ehkä kommunikaationne ei toimi? Onko se sitten mahdollista korjata? Haluaako toinen korjata sen? Pystyykö hän siihen? Ilmeisesti tällä kyseisellä tasolla ja tavalla se ei johda tyydyttävään lopputulokseen. Voiko sitä korjata/parantaa. Mitä se vaatii? Aikaa, vaivaa, resursseja, tahtoa... sinulta/häneltä. Onko teillä tahtoa? Onko tyydyttävä lopputulos mahdollista saavuttaa kohtuullisin 'kustannuksin'? Paljon olette valmiita siihen uhraamaan... Usein on kuitenkin niin että se joko toimii tai sitten ei. "

Tän toisen osan sanat etenkin alku on niin napakymppiin että se auttoi jaksamaan vaikeammankin eron yli. Juuri nämä ajatukset autoi eteenpäin silloin ja jostakin syystä haluan ne nyt jakaa.

"Jotenkin ero ilman mitään näkyvää, kyllin suurta dramaattista syytä on erityisen vaikeaa... Epätyydyttävän keskinkertaisuuden antaa helposti jatkua jos ei ole mitään konkreettista syytä lopettaa; pettäminen, tms. dramaattinen syy josta suuttua ja katkaista langat... Mutta haamumainen välitila jossain yhteyden ja yksinäisyyden välimaastossa on kyllä myös ihan perseestä. Tiedän kokemuksesta. Ja olen sitä mieltä että parempi olisi ollut yksin kuin arvuuttelemassa toisen tunne-elämää ja sitoutumisen astetta. Joka oli myös ilmiselvä, mutta ei halunnut sitä uskoa tai hyväksyä ja jatkoin aivan liian pitkään. Se kuluttaa. Sitten säälittää itse kun siihen on tuhlannut muutaman vuoden."

Nyt vielä työvuoro ja alkaakin viikonloppu vapaa ja tekemistä on enemmän kuin yhteen viikonloppuun mahtuisi. On perjantaina synttäri juhlat Lappeenranasa, launataina serkkubileet Vantaalla ja sununtaina rippijuhla Imatralla. Päätettiin murun kanssa tänään kuitenkin että kyllä me yhdessä selvitän siitä! Ja näin toimitaan!



Mahtavaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille tasapuolisesti! Muistakaa että aurinko paistaa AINA!