maanantai 12. heinäkuuta 2010

Viikonlopun jälkeiset tunnelmat.

Viikonloppu alkoi erittäin huonosti, olen välillä todella jyrkkäsanainen ja nyt olen taas kerran sanonut liian suoraan ja liian paljon ihan liian väärälle ihmiselle. Huh. Tilanne on vaikea nyt ja perjantaista lähtien on ollut mieli maassa siltä osalta. Olen kaivanut itseni sisään enkä kuitenkaan sen suurempia vikoja kuitenkaan löydä. Pitää vaan ajatella mitä puhu ennen kuin sano sen äänen! Sen olen nyt ehkä lopullisesti oppinut!

No, sunnuntaina kävinkin valmentaja tapaamassa ja hyvä palautetta sain! Ei tarvitse enää yksin miettiä olenko menossa oikeaan suuntaan vai en. Olen oikella tiellä ja dieettiviikkojakin on vielä 8 :D Kuva on alhaalla on nykykunnosta(nyt jo uskaltaa laittaa biksu kuvankin, kun ei purista noin pahasti)
Sitten valmentajan tapaamisen jälkeen käytin Helsingissä olon hyväksi ja suuntasin lintsille :) kaikki alkoi erittäin mukavasti ja kävin kaikissa hurjimmissakin laitteissa heti alkuun, paitsi Kirnussa. Sen säästin viimeiseksi. No siinä sitten kävikin niin että sain erikoiskokemuksen siitä. Menin istumaan paikalle ja pistin turvakaaren sekä vyön kiinni, poika tarkisti että ne on kiinni ja meni pois. Viereessä istui pieni poika joka oli täynnä intoa ja kertoi että oli käynyt jo tässä laitteessa jo tuhansia kertoja eikä se enää tunnu miltään. Mie olin ihan paniikissa siinä ja sanoin vaan että olen eri mieltä. Kelkka lähti liikkeelle ja huomasin että turvavyö meni auki...voi että kun yritin siinä huutaa että mun vyö on auki, käsillä en uskaltanut huitoa. Olin jo ihan valmis kuolemaan. En ikinä olis ajatellut, että olisin noin suhtautunut tilanteeseen. Otin sen vaan ihan kohtalona. Moni asia vilahti silmissä kun puristin ittensä penkkiä vasten erittäin kovasti! Kuulin siinä kun pikku poika nauroi erittäin paskaset naurut sanoen: "Hahhaa, nyt sie kuolet tähän!" Olin vaan niin paniikissa, en edes osaa selittä mitä tarkalleen tunsin. Nyt jälkeenpäin ajateltuna tuntui kamalalta! Silloin selvisin jollakin ihmeellä takaisin alas siitä helvetin laittesta, kun vauhti alkoi hiipumaan olin vaan onnellinen että selvisin! En ajatellut yhtään mitään muuta. Poika joka oli työskenetelemässä siinä laitteessa tuli heti sinne viereen ja kysyi olenko kunnossa. ja minähän olin, vaikka olinkin luullut koko matka että turvavaljaat ovat oikeasti auki ja minä tipun siitä. Poika ilmoitti minulle että kyllä se kestää painoa ilman turvavyötäkin, se on vaan varmuuden vuoksi siellä. Sitä mä en tiennyt kun pyörin siinä Kirnussa! Huhhuh.
Muuten olen kyllä naurannut, huutanut, kirkkunut tai pitänyt jotakin muuta ääntä, melkein joka laitteessa. Kirnussa olin hiljaa, ihan kuoleman hiljaa... Kyllä oikeasti oli paniikki. En tiedä olenko ikinä kokenut aikaisemmin että kuolema olisi näin lähellä. Tai minähän vaan luulin...mutta kuvitelkaa tunne kun turvavyö tipahtaa alas juuri kun lähdetään liikenteeseen..
P.S Lisäys: Paino on tippunut taas hieman! Nyt se siirtyi jo eri kymmenekselle :) Nyt alkaa olla oikeasti huippulukemat vaalla olemaan! Tätä en edes muista nähneeni pitkään aikaan! Nyt on huippu olo, huippu fiilis ja aamulenkille, mars! >Kunhan en kärähdä :)

2 kommenttia:

  1. Kivalta kunto näyttää :)

    Varmaa tuli rutistettua penkkiä viimisillä voimilla, ettei ole vielä aika lähteä!?

    mut... (silti kuullosti pikku pojan jutut hauskalle)
    Voin kuvitella tilanteen! :D

    VastaaPoista
  2. No todellakin, oli rystyset ihan valkoisina...niin varmaan oli kyl naamakin! Siinä kyllä tajusi että tekee aivan mitään vaan jotta säilyisi hengissä. Olin jo ajtellut että roikkun siinä turvavaljan varassa ainakin niin pitkään kuin jaksan, sen ekan mutakan jälkeen ja jos sen laitteen saa vielä jotenkin pysäytettyä ja säästyn ainakin kuolemalta! Huh, mie siis oikeasti luulin että en ole kiinni siinä penkissä! Ja kun se turvakaarikin heilui siinä aika pahasti! Koko yönkin olin vielä käsittelemässä tuota tilannetta...toisaalta tuo on varmaan aika hyvä herätys! Löysin ihan yllättäviä piirteitä itsessään!

    Ja se pikku riiviö :) kun pysähdyttiin hän vaan tokasi: "et sit olekkaan kuollut, vai? Hähhää!" Siis missä näitä tälläisiä lapsia satu tapaamaan muualla kuin linsillä? Juu, adrenaliini tekee pikku pojistakin kauheita hirviöitä :D

    Vielä tuo kokemus ei ole kääntynyt positiiviseksi aivan kokonaan, mutta kyllä se vielä kääntyy. Toivon niin ainakin!

    Kiitos sulle taas kuntokommentista! Ne piristää aina kivasti!

    VastaaPoista