lauantai 27. kesäkuuta 2015

Nyt olen Personal Trainer

Elikkä otsikon mukaisesti olen nyt suorittanut Personal Trainer koulutuksen. 
Käytännön näytöstä tuli 4,25-4,5 pistettä täydet olisi saanut 5 pisteellä. 

 Teoria koe jännitti todella paljon sillä se on hyvin raaka. Tietokoneella tehtävät kokeet on aina mielestäni vaikeita ja tämä ei todellakaan ollut poikkeus. Koe oli monivalinta jossa jokaiseen kysymykseen oli neljä eri vaihtoehtoa.
Kysymyksiä oli laidasta laitaan ja paljon hyvin vaikeita joihin periaatteessa olisi voinut vastata hyvin myös eri vaihtoehdoilla. 
Jännitti siis aivan järkyttävästi, etenkin kun kuulin aiemmin kurssikavereiden tulokset ja miten vaikea koe on. 
http://www.trainer4you.fi/koulutukset/personal-trainer-koulutus.html

page4image7032
Nyt voin virallisesti alkaa käyttää ylläoleva logoa sekä kutsua itsensä Personal Traineriksi. Lisenssin saapumista vielä odotan.

Olen ottanut pienen varaslähdön haalistunut PT työt Etelä-Karjalan liikuntakeskuksessa eli Huhtarissa. 
Tässä linkki Facebook sivuille josta löyty yhteystiedot. https://m.facebook.com/ptmineevairina?ref=bookmarks

Hyvää kesää ja muistakaa treenata lomista huolimatta :)

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Opintoja

Nyt on käyty viimeinen Personal Trainer koulutuksen lähiopetus viikonloppu ja kyllä on vähän haikea olo. Meillä on ollut hyvä porukka ruhmässä ja kyllä siihen jo puolen vuoden aikana tottui että nähdäön joka kuukausi. Onneksi yleensä tulee törmättyä ihmisten kanssa jatkossakin ja ainakin yhtä opiskelukaveria tulen varmasti näkemään!
Kuvassa Piian kanssa yritettiin ottaa jännityksestä tärisevissä käsin selfien, juuri ennen näyttökokeen alkua. Kyllä jännitys näkyy ilmestäni, mutta hyvin meni näyttö ja hyvää palautetta sain. 

Käytiin myös treenaamassa toki pikaisen "ruokatunti" treenin. Todella kiva päästä kaverin kanssa treenaamaan, harmi kun en useinkaan pääse sellaista herkkua  harrastamaan. 

Otettiin toki kuvamateriaalia. Pari kuva on siitä kun Piia ohjasi minulle maastavetoa ja venyttelyä, osana näyttökoetta.

Muutama kuva tuli myös meidän omista treeneistä. Leuanveto ja dragon fly yrityksiä. 

Nyt alkaa Personal Trainer koulutus olla teoriakoetta vaikka valmis. 
Myös AMK koulutus on tältä lukuvuodesta paketissa, paitsi että muutama kesäkurssi otin ahneena opintopiste keräilijänä kuitenkin. 

Pienia sairasteluja ja muita pikku vastoinkäymisiä lukuunottamatta selvisin siis tästä tiukasta opiskelu täyteistä keväästä. 

Toki vielä on myöhäistä sanoa HEP! 
Palataan kohtaa asialle, kun on lisää kerrottava.



sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Loppu spurtti.

Tätä lausetta kannatta pitää mielessä etenkin kun on monta rauta tulessa. Pitää toimia koko ajan ja olla aktiivinen, muuten aika loppu kesken. Tuo pätee hyvin aika moneen elämäntilanteeseen ja alueeseen! Ylläoleva ajatusta ei kuitenkaan kannattaa lähteä väärinkäyttää.

Kiirettä on pitänyt ja täällä aivan hiljaista juurikin sen takia.
AMK koulutuksen puolella olen ottanut ainakin yhden kurssin tähän kevääseen liika, täytyy myöntää. Kotona tehtäviä tehtäviä on paljon ja ajoittain myös pakko läsnä olo ja esitykset tekee arjesta hyvin vaativan. 

Opiskeluun kuuluu tiivisti edelleen toinen kovatahtinen koulutus, jonka olen priorisoinut ensimäiselle sijalle. (Toivottavasti ei kuitenkaan meidän lehtorit tätä lue!) 
Olemme käyneet viime viikonloppuna jo toiseksi viimeistä lähiopetus jaksoa. Ja noin kuukauden päästä olisi mahdollisuus suorittaa Trainer4You Personal trainerin lisenssikokeen.

Koulutuksen ajan ollut harjoitus asiakas on saanut hyviä tuloksia ja yhteistyömme jatkuukin jossakin muodossa myös jatkossa. Mikä tietenkin merkitse minulle paljon. Tämän kaltainen asiakas suhde onnellista minulle ensimmäinen. Toki olen tehnyt mm.kuntosali ohjelmia sen jälkeen kun olen kuntosali ohjaajaksi valmistunut.
Uskomatonta, että kohta tämäkin koulutus etaappi loppu. Hienoa kun oven suljettua avautuu pian uusi ovi.

Treenattu toki on edelleen, vähintään 2 krt viikossa salilla ja lenkkiä vaunuillen. Kotijumppa en ole nyt tehnyt kun se aika menee opiskeluun myös.

Viimeinen rykäisy on siis meneillään ja tarkoitus päntätä ja opiskella hurjasti vielä kuukauden päivät. Sitten helpottaa koulutusten osalta. Tosin se määrä kirjoja joita olen aikomassa lukea odottaa omaa hetkensä. Kesä tuo enempi valoa päivään, jospa sitä joku aamu pötköttäisi kirja kourassa aamuisissa airingon säteissä :)


torstai 12. maaliskuuta 2015

Äiti ei saa harrastaa

Mä oon taas hieman jäljessä, mutta halusin ehdottomasti sanoa muutaman sanan otsikon aiheesta. Tällä hetkellä on edelleen kova fitness buumi meneillään ja siihen liittyviä asioita pyöritellään suuntaan ja toiseen. 

Ensimmäiseksi haluan muistuttaa että mikään kilpa urheilu ei ole terveellistä. Kilpa urheilussa kehoa ja ennen kaikkea mieltä viedään äärimmilleen. 
Tästä siis seuraa se että fitness lajina etenkin bikini fitness on lajina sellainen johon on jostain syystä helppo lähteä mukaan, kun ei nähdään mitä se oikeasti vaati. Pelkästään se ei riittää että on hyvät geenit ja lajin edellyttävä rakenne. Vaikkei siinä haetaan sen suurempia lihaksia (kuten esim jo bodyfitnekssen puolella) ja päällepäin saattaa luulla ettei siihen tarvi sen koommin olla edes treeni tausta. Vaan vaati se kilpailu paljon muutakin. Henkistä kanttia ja kykyä suunnitella ja järjestellä arjen niin että se tulee harjoittelua, muttei ole muulta perheen jäseniltä pois. 

Tässä tullaankin siihen, mitä otsikossa on ollut. En lainkaan allekirjoita väitettä ettei fitness olisi sopiva harrastus äiti-ihmiselle. Tässä vaiheessa haluan korosta, etten ole vielä vetänyt kisakautta äitin roolissa. Mutta minulla on muutama erittäin hyvä esimerkki siitä että se onnistuu hyvin. Hattun nosto paikka tosin jo tässä kohta on!

Toki se vaati sitä suunnittelua vieläkin enemmän, mutta se on täysin mahdollista. Se että joku kokee, että lajin harrastus, on aina huono asia perheen kannalta, on minusta väärä ajatus. Jos ei aiemmin ole harrastanut urheilua ja sitten heittäydy korvia myöten fitneksen viemään, näin voi toki alkaa tuntua. Mutta jos homma ja etenkin (kisaaminen sekä tieto mitä se vaati on tuttua) niin en usko että laji syö perhettä.

Nyt tietenkin pitää muista että tottakai muutama kk ennen kisa, kun urheilija alkaa keskittyä jo toden teolla varsinaiseen kilpailutilanteseen, vie se ajallisesti aikaa sekä energia palon. Se on kuitenki pieni ajanjakso ja jos ei silloin pysty suorittautumaam normaalista elämästä, kannatta puntaroida uudelleen elämän prioriteetit.

Kumppanin tuki on toinen. Esimerkiksi sellainen tilanne että nainen hurahtaa fitneksen ja vuoden sisällä lähtee kisamaan, jolloin mies ei edes tunne koko lajia eikä tiedä siitä mitään...siinä onkin jo huonot lähtökohdat ja huonot kokemukset kolkuttaa ovella. Etenkin jos perheessä on lapsia.

Eka kisadieetti vaati kaikesta eniten tukea ulkopuolelta, silloin tulee ehkä kaikesta eniten oivalluksia ja ahaa elämyksiä. Muistan että itse koin sen hyvin henkisenä. Vaikka olen urheillut ja kisannut muissakin lajeissa, niin silti tuo oli ainutlaatuista. Silloin sain paljon tukea, jota en edes osannut silloin arvostaa tarpeekseni. Kiitos siis niille ketkä oli silloin mukana.

Mutta pointtina siis on se, ettei äitiys ole este olla kilpa-urheilija. Äitejä löyty monesta muustakin lajista, niin miksi tämä olisi erilainen?

Lopuksi hyvä artikkeli aiheesta. Hyvä asia on mielestäni tässä viimeisessä osassa. "Kaikki perheet ovat erilaisia eikä äitiyden ja huippu-urheilun yhdistäminen ole kaikille mahdollista. Palapelin on oltava ehjä ja muutoksiin on sopeuduttava. Tukiverkko ei saa hajota. Petäjä-Sirénin perheessä panostetaan nyt äidin uraan lapsen ehdoilla. Aviomies on sitoutunut projektiin. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, nähdään Riossa pikku Isla juhlimassa äidin ja huippu-urheilijan olympiamitalia."

http://yle.fi/urheilu/aiti_ja_huippu-urheilija__mahdoton_yhtalo_vai_toimiva_kombinaatio/7339917

Ja vielä pienenä lisäyksenä. Oma äitini sekä isänikin olivat urheilijoita ja viikonloput monesti meni kisareissuissa. Nukuttiin teltoissa, koulujen liikunta saleissa, mökeissä ym. Minusta se oli hienoa! Näin aikuisena olen iloinen että oli näin. Opin liikkuva elämäntapa ja näin myös muuta kuin betoniseiniä (lapsuus asuin suurkaupungissa Pietarissa) Näin myös paljon urheilua harrastavia liikunnallisia ihmisiä ja pidänkin enemmän normaalina kun koko perhe urheilee. 

torstai 12. helmikuuta 2015

Puolessa välissä

Viime päivinä on ollut ihan kevään merkkejä ilmassa. Aurinko on ilahduttanut kirkkaudella jo monena päivänä! Ulkona on mukavaa käydä lenkkeilemässä ja nauttimassa hyvästä ilmasta.
Olenkin yrittänyt, joka päivä saada itselleen muistutuksen pysähtyä ja huomata pienia asioita, sekä nauttia niistä. Tiesin jo alkutalvesta, että tästä keväästä tulee aika tiukka. Pieni lapsi ja kaksi koulutusta päällekkäin vaati tehokasta ajankäyttöä ja suunnittelua. En toki halua opiskella lapsen kustannuksella. Kalenteri on kyllä entistäkin ahkerammassa käytössä :)

Personal Trainer opinnoissa ollaan jo puolessa välissä ja toukokuun lopussa jo siintä viimeinen jakso sekä näyttö ja valmistuminen. Viime koulutus viikonloppu oli taas erittäin mielenkiintoinen. Aiheina olivat harjoittelun kokonaisohjelmointi, harjoittelun vaikutukset elimistöön ja palautuminen sekä psyykkinen valmennus. 

Palautumisesta tuli hyviä asiota esiin. Jännä huomata edelleen, että osaan oman kokemukseen kautta paljon näitä samoja asoita. Aiemmin en pystyisi vastata kysymykseen miksi pitää palautua sarjojen välilä tietyn ajan. Vaikka itse tiesin, niin ei ollut sellaista tietoa minkä pysty kertomaan ohjattavalle. Nyt sitä tietoa alkaa olemaan enemmän ja enemmän, olen valmis jakaa sen.
Käytiin myös dynaamiset venyttelyt sekä avustetut venyttelyt. Nuo avustetut olivat todella tehokkaat. Kiitos Piia kun sain harjoitella sulla tekniikan! Piian blogi löytyy muuten täältä: http://piiantreenit.blogspot.fi/?m=1 ja hänellä löytyy myös laajemmat kertomukset opintojen sisällöistä. 

Psyykkinen valmennus onkin vieläkin mielenkiintoisempi aihe. Itse tiedän miten tärkeä tämä puoli on. Olen nähnyt monesti miten innostutaan, painetaan sata lasissa, sitten kyllästään ja unohdetaan joko juttu. Tämä kestää parhaimmassa tapauksessa 3kk ja joidenkin kohdalla vain muutama päivä. Haluaisin oppia motivoimaan ohjattavia niin että tälläistä ei tapahtuisi. Opetellaan yhdessä kestävän muutoksen tietä, eikä sesonki diettaamista. Psyyke kestää parhaiten muutoksia jotka tapahtuu hitaasti, mutta varmasti. Onneksi on asiakkaat jotka lähti tähän opiskelijan matkaan mukaan, auttamaan minua käyttämän oppimani käyttännöössä sekä saavuttamaan oman tavoitteen.
Nyt on ollut useammissa lähteissä saanut lukea miten kirjavat on PT-koulutukset. Jotkut kestää vain yhden viikonlopun ha siinä saa sitten jo PT paperit kouraan. PT ei ole suojattu nimike, joten sen käyttämiselle ei ole mitään estettä. Kuka vaan voi käyttää nimikettä.

Tietenkään en pysty kommentoimaan niiden koulutuksien järjestäjien sisältöjä ja laatuja. Silti voin sanoa että trainer4you on todella monipuolinen ja vaikka koulutuspäivien määrä (yht.12) vaikuttaa lyhyeltä, niin koulutukseen tulemiseen vaaditaan jo ennakkotietoja, joko fysioterapia koulutus pohja tai pitää olla suoritettuna hyvinvointi sekä kuntosali ohjaajan koulutukset.
PT opiskelu ei myöskään sisältä vain kuntosali harjoittelun perustuvaa ohjausta (vaikka kaikki saa hyötyä painoharjoittelusta! ), vaan myös on otettu kaikki valmennuksen perus alueet. Mm.perusanatomia, kestävyysliikunta, palautuminen, psyykkinen valmennus, ravitsemus. Se miten hyväksi Traineriksi kehittyy toki riippuu kuitenkin opiskelijasta itsestään. Oma kiinnostus toki vaikuttaa myös kehittymisen.

Näillä mietteillä on hyvä jatkaa opiskelut!



lauantai 10. tammikuuta 2015

Uusi vuosi 2015

Näin se uusi vuosikin vierähti käyntiin.
Tällä suunnalla on ollut todella kiirettä koko loppuvuosi. Opiskelujen kanssa on mennyt päivä aikataulut ja rytmit aivan uusiksi. Joulukuussa oli pakko keskittyä muutamaan tenttiin. Ja sitten koitti loma ja alkoi armoton joulu, pojan 1vuotis synttäreiden sekä uuden vuoden juhlien suunnittelu ja valmistelu. Siihen meni joulukuu. Näin jälkikäteen voin sanoa, että hyvä että vain kerran vuodessa on tämä hässäkkä :) 

Treeniä joulukuun alussa olen tehnyt salilla 2krt/vko ja kotona 2krt/vko. joulukuun loppupuoli jäi ilman treenejä. Alkuvuosi alkoi flunssaisena ja nyt toivon vaan pääseväni treenien kimppuun kohta puoli.

Marraskuun lopussa oli myös ensimmäinen Personal Trainer-koulutus jakso. Ja nyt menneenä viikonloppuna olikin jo toinen. Hyvässä vauhdissa ollaan PT-opinnoissa menty eteenpäin.
Kaksi tiivistä pakettia, joista ensimmäinen oli toiminnallisen anatomian sekä lihaskuntoharjoittelun perustuva jakso. Viimeisen jakson aiheina olivat hengitys ja verenkiertoelimistön rakenne, kestävyysharjoittelu, sykkeen seuranta ja harjoitussykealueet sekä kuntoijan kuntotestaus.
Kuvissa ensimmäisen jakson lihaskunto harjoittelua.


Molemmilla kerroilla tuli reilusti tietoa, jonka omaksuminen vaati hetken aikaa ja käytäntöön viemistä. Siitä onkin erittäin hyvä, että jokainen opiskelija saa valita itselleen harjoitus asiakkaan. Asiakkaan kanssa saa vietyä opitut asiat teoriasta käytäntöön, jolloin uskon saavani vielä paljon oivalluksia ja oppimisen kokemuksia.
Toisen jakson kunto testauksen testausta.

Todella innoissani olen tästä! Mukava opiskella motivoituneiden ja samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten kanssa. Vaikka ekalla jaksolla huomasi miten paljon fitness kilpailu tausta hyppää esille ja sekoittaa asioita, välillä tehden jostakin perus asiasta hyvin monimutkaisen. Ja etenkin kilpa-urheilu kun on aivan eri asia kuin (kovaan)kuntoon pääseminen. Itselle on vaikea välillä muista sen asian ja pitää ne erillään. 

Halu auttaa on minulla kova ja olen innolla suuntaamassa katsetta eteenpäin. Alkaahan minulla olla työkaluja auttamiseen koko ajan enempi ja enempi. Yksi asia minkä olen myös ymmärtänyt on se, ettei tässä ammatissa voi ikinä olla täydellinen. Opittava on todella paljon ja paljon on kiinni itsestään ja omasta halusta oppia lisää. Oppia sen mikä ei ole valmiiden kansien sisällä. 

Matka opintojen seuraava jaksoa kohti jatkuu. Sillä välin yritän nauttia pojan kanssa ekasta yhteisestä talvesta, treeneistä ja elämästä muutenkin.

Mun pitää hieman hienosäätä mun PT ilmettäkin vielä, vai mitä tuumitte? Kiitos Piialle kuvista ja seurasta :)