maanantai 25. maaliskuuta 2013

Suklaiset ruukut

Nyt tulee taas pitkästä aikaa ihan tänne asti reseptia jakoon. Ihan nopeasti ja hetken mielijohteesta. Mitään en pahemmin mittailu vaan heitin arviolta kaikki. Jälkikäteen oli kuitenkin laskea ravintoarvot, kun rupesi kiinnostaa tuliko oikeasti millainen energia pommi tehtyä :D Luomus ei lainkaan ole täydellinen sillä hienon hieno ristiriita on täytteen ja kuoren välissä. Suurin osa käytetyistä aineksista on luomua, MUTTA täyteeksi tulee sukraloosilla makeutetua jauhetta. Tämä sitten haittanee jonkun tai sitten ei.

Pohja/kuori

  • mantelijauhoja n.40g (noin 1dl)
  • kookosjauhoja n 50g (noin 1dl)
  • 1 kananmunan valkuinen
  • kaakaojauhetta noin ruokalusikallinen
  • voisulaa noin 50g (1-1,5 dl)
  • maitoa noin 100-150g (1-2dl)
  • jos tavitset makeutta niin steviaa, hunajaa, hermesetas(käyttääkö sitä oikeasti joku vielä?)
Kaikki vaan sekoitetaan ja laitetaan silikoni muffinssivuokien reinoille. Taikinan kooskumus siis pitää olla todella kova. Samanlainen kuin murutaikinalla.
Uunissa paistetaan noin 5-15min riippuen uunin tehosta. Kannattaa siis tarkkailla. Tej´hoja oli 150 astetta. Kunnon jäähdytys ennen täyttämistä.

Täytettä ei kannattaa vamistaa etukäteen koska siihen käytettään valmista proteiini vanukas jauhetta, sitä tehdessään liian ajoissa se alkaa jähmettymään jo sekoituskulhossa ja mehän emme tahdo syödä hyvin kokkaresta täytettä? Nou :)

Täyte

  • protein pudding jauhe n.40-50g
  • raakakaaojauhe ruokalusikallinen
  • maitoa 50-100g (1-2dl)
Kaikki nopeasti sekoittaen ja sitten ei muuta kuin ruukkuja täyttämään. Ja jäähdytys. Koristelut on mielikuvituksen mukaiset :)

Annoskesta tulee 6 ruukkua. Itse tein niin että puoleen taikinasta laitoin puolikas banaania sekaan. Eli ihan mössöksi vaan ja pohjan ainesten sekaan loppuksi. Niistä tulikin mehevämpiä ja mun makuun parempia.

Toiseen puolikkaan eli kolmeen ruukkuun tuli peruskuori, mutta bansku ylläri oli sisällä niin kuin kuvassa näkyy. Eli bansku siivuja laitetaan jäähtyneen kuoren sisälle ja päälle täytettä.

Päälle siposin ihan vain näön vuoksi kookosjauhetta ja bananin siivuja.

Ravintoarvot per kipale.
n.190kcal, Prot 13g, Hh 8g, R 11g

Käytin itse kevytmaitoa kun ei ollut muua sillä hetkelä saatavilla. Rasvattmalla maidolla saa pikkasen pienemmät arvot. Uskon että saa korvata myöskin maidon vedellä, mutta silloin olisi banaanin käyttö pohjassa hyvin suositeltavaa.

Bon apetit!

P.S kertokaa sitten kokemuksia JOS/KUN teette noita :)

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Uutta treenikiertoa

Nyt on kyllä paljon parempi fiilis!

Aloitin nimittäin nyt perus kaks jakoisen ohjelman. Yläkroppa ja alakroppa erikseen ja teen ainakin kerran viikossa läpi. Tavoite on kuitenkin kolme kertaa kahdessa viikossa. Kroppa alkoi ottamaan treenin vastaan pikkuhiljaa. Kaikki sarjat jätän toistaiseksi ns vajaiksi ja teen suhteellisen kevyttä treeniä. Nostan kuitenkin koko ajan treeni painoja, mutta nyt se tuntuma on tärkein! Keskityn siihen.

Nesteet lähti aika hyvin liikkumaan ja painokin loksahti vähän alas. Kul se tästä. On mulla edelleen ihon alla paksu vesi eriste. Mutta sentään kädet alkaa näyttä siltä että uskallan ehkä jopa olla teepaita päällä joskus kesällä :)

Treeni jako on seuraavanlainen.

Yläkeho:
1. Penkki punnerrus
2. Flyersit
3. Ylätalja
4. Alatalja
5. Etupunnerrus
6.viparit sivuille
7.hauiskääntö tangolla
8. Hauiskääntö käsipainoilla
9. Ojentaja talja
10. Ranskalainen punnerrus

Alakeho
1.jalkojen ojennus
2.jalkaprässi
3. Hack-kyykkyyn
4. Jalkojen koulustus
5.pohje seisten
6. Pohje istuen
7.selän ojennus
8. Vatsat

Teen vain pari sarjaa per liike joten vaikka liikkeittä on paljon niin treeni ei ole silti kovin pitkä. Itseasiassa luin Pauliina Taluksen kirjaa vähän uusiksi ja siitä tän ohjelman kopsasin :)

Näillä eväillä eteenpäin!
Hyvää palmusunnuntaita :)



tiistai 12. maaliskuuta 2013

Ylikunnossa?!

Olitteko ikinä miettineet kun ylikunto ei olekkaan se hyvä kunto enää ollenkaan. Vaikka tuo YLI liite viittaa monesti johonkin parempaan. Ylivertainen, yli-ihminen, ylivoimainen..ym monesti se on jotakin hyvää, ylikunnosta puhuessa ei puhuta mistään hyvästä.

Olen tässä ihmetellyt kun löysin seuraavan raaka-teksti pohjan jonka olin jossakin vaiheessa tammi-helmikuussa. Kielsin sen itseltäni, mutta olin ilmeisesti täysin väsynyt ja turhautunut. Kirjoitin tuskissani tuon alempana tulevan ranskalaisilla kirjoitetun tekstin, mutta en uskaltanut julkaisemaan. Nyt kun pahin on mielestäni ohi uskallan. Olen mielestäni päässyt yli pahemmasta.

Monesa asiassahan tuo on ainakin minun kohdalla juuri noin. Alkuun ei pysty tajuamaan, sitten kuin itse tajua/oivaltaa jonkun asian niin siitä menee jokunen hetki ennen kuin taas asiasta pystyy edes keskustelemaan. Etenkin jos asia on minun mielestä hyvin negatiivinen. Niin tässäkin kävi. Hyväksymisen jälkeen alkaa prosessi jonka aikana teen töitä sen asian käsittelyn eteen, mutta en uskalla sanoa sitä äänen. Minä en kestä kun ne vihaajat tulee osoitamaan mua sormella ja sanomaan: " katsos nyt mitä tää harrastas on sinulle tehnyt" tai "minähän sanin että se on vaarallista kun kidutaa isensä ja treena noin paljon"  Koska asia ei olw noin yksinkertainen kuinka nuo ihmiset sen näkevät. Ei vaan ole. Vaikka en ikinä tätä harastusta ja kisaamista olisi löytänyt olsisin voinut masentunut ja makaa sohvalla päivät pitkät tekemättä mitään kun ei kiinostaa. Arvostelisin vain muita ja murehtisin. No joo, joillekin tää nyt varmaan avaudu ja joillekin ei.

Tämä harrastus on kieltämättä antanut minulle paljon tahtoa ja varmuutta siitä että kun asiasta kuin asiasta selviydytään hinnalla millä hyvänsä. Valitettavasti harrastuksen puolella se tapahtuu yksin. Siviilissä sen voi ja saa jakaa toisen ihmisen kanssa. En ole siihen totunut ja pidän pahan olon sisällä. Olen tottunut ettei sillä miten minä voin ole merkitystä. Minun pitää olla vahva, minun pitää olla haavoittumaton, minun on melkein pakko...mutta pitääkö oikeasti?! Itse henkilökohtaisesti näin joitakin masennuksen oireita jo syksyllä, heti kesälomalta palatessa. Lokakuussa olinkin jo aika pahassa jamassa.

Siitä kertonee seuraava luonnoksiin tallennettuista otettu teksi:

 "Nyt kun kukaan ei meinaa mua uskoa isken muutamat faktat pöytään:

  • Viime kisasta on kuulunut aika lailla tasan 4 kuukautta.
  • painoa kisapainoon on lisää +20 kiloa
  • pinoa mun ns normaalipainon(mikä helvetti se edes on?!) mikä on ollut kisojen välissä on tällä hetkellä myöskin +11 kiloa 
  • neljän kuukauden aikana olen ollut terveenä ja täydessä iskussa ehkä vain parin viikon päivät korkeintaan
  • viime vuoden puolella olin vielä kiinnostunut jostakin ja salitreeni tuntui antavan kehitystä. Trenattuakin tuli suhteellisen säännölisesti.
  • viime vuoden loppu skä tämän vuoden vaihtuessa olen ollut kuumessa, kurkkukivussa, nuhassa, korvatulehduksessa ym melko koko ajan. Pikku kuumetta pukkaa samantien kun ponnistaa pienenkin kovemman fyysisen suorituksen.
  • työ, treeni, koulu motivaatio välillä menee aika lähelle nolla.
  • se että ylipäätänsä saa itseäni liikeelle on työn takana. Onneksi se juuri ei näy niin pahasti ulkopuolelle koska olen muutenkin hyperaktiivinen, eli nyt vaikka siitä otta puolet pois niin ei vielä huomaa. Minä huomaan. Veto, mielenkiinto ja energia on poissa.
  • Mielenkiinto alkaa häviämään jopa sellaiseen asian kuin ruoanlaittoon. 
  • Siivoaminen ja kotihomat tuntuu raskailta.
  • salitreni ei kiinostaa eikä mikään muukaan liikkuminen. Olen saanut viime aikoina vain hunot fiilikset siitä kun huomaa ettei vaan jaksa eikä huvita.
  • Aiemmin en ikinä tiennyt tarkalleen mitä ihmiset tarkoittavat kun puhuvat vitutuksesta, ärtyneisyydestä, masentuneisuudesta, alakulosta---nyt on tullut pikkuhiljaa tutuksi tämäkin. Onneksi olen ihminen joka näkee elämän huonotkin puolet paremmassa valossa kuin ne ovatkaan. Toisaalta se myös hidasti tuon tilanteen jossa olen tajuamiseen ja hyväksymiseen.
  • nestekiertohäiriöt on niin valtavat että joskus mun pään ja kaulan paksuudessa ei ole mitään eroa. Käsissäkin on selulliittia. En edes sano onko reisissaja polvissa... Ulkokuori on aivan romahtanut ja mikä on ikävä, myös sisältäkin en tunne itsensä terveeksi.
  • hikoiluttaa todella kovasti ja hiki myös haisee
  • mielialat vaihtelee ja pelottaa että niiden takia pilaan suhteita läheisiin ihmisiin, koska välilä vaikka haluan tehdä jotakin niin en jaksa mennä sovittuna aikana paikalle ja peruutan tapaamisen viime tingassa
  • olen enemmän ja enemmän alkanut tuntea itseni siltä kuin olisin koko ajan muualla vaikka olen läsnä "
Onni onnettomuudessa on kun minulla on aivan ihanat ihmiset ympärillä edelleen, vaikka olen ylipainoinen ja fitness on minusta kaukana tällä hetkellä. Ja oikeastaan alan jopa tuntemaan juuri ukopuolisen tuen ja hyväksynnän kautta että olen elämäni kunnossa, kunhan vaan saan tietty terveyden kondikseen. Muuten kaikki on kohdillan. Ja parempaan suuntaan olen koko ajan menossa! Erikois kiitos kaikille ihanille nassuille jotka jaksatte olla tukena ja turvana <3>
Tästä tuli nyt päivitys sen takia kun on ollut todella paljon puhessa ja mediassa metabolic damage aiheista tekstia, blogia ja muuta. Tässä vielä aiheeseen liittyviä blogiteksteja:
http://lihastohtori.wordpress.com/2013/02/27/kroppa_puhki_borg/
http://infitnessandinhell.blogspot.fi/2012_10_01_archive.html

maanantai 11. maaliskuuta 2013

It always seen impossible until it done

Jaahas, nyt onkin mennyt taas päivä jos toinenkin täss hiljaisuudessa.
Eipä ole edelleenkään treeni rintamalla mitään uutta tapahtunut. antibiootti kuuri jatkuu edelleen ja liikkumaan en pystynyt. Nyt on takana pari täysin treenamatonta viikkoa. Koska kuumetta ei minulla kuitenkan ollut missään vaiheessa, olenkin yrittänyt hyödyntää sosiaalisenelämän ylläpitämisella. Tuli käytyä monen monta kertaa vikossa kahveilla, teaterissa, pikkureissujakin tuli ehtyä :) Uskon että tuo on tehnyt mielelle todella todella hyvää, heti sen jälkeen kun olin hyväksynyt treenamattomuuden.

Paljon ihania ja koskettaviakin asioita on tapahtunut tässä ajassa. Joten treenien aloitettuaan olen entistäkin vahvempi ja tasapainisempi ihminen ja asennehan ratkaise. AINA!

Olen ostanut alan lehtia, katsellut paljon erialaisia videoita ja kuvia. Etenkin kun juuri vähän aikaa sitten oli Arnold Clasic niin siinä oli kerraksen katsottavaa ja ihmeteltävä. Vielä en edes ole ehtinyt kaikeen kuva/video materiaalin perehtyä :)

Alla kuitenkin naisten vapareita! :)



Nyt alan motivoimaan itseni ja valmistelemaan pikkuhiljaa treenia varten. Pakkohan tästä on nousta, mutta maltti on valttia ja minun tapauksessa sen on muistutettava itselleni kerta kerran jälkeen. Muuten mä olen kohta tekemässä ykkös enkkoja tuolla salilla kaksi kertaa päivässä :D

Arnoldissa oli maailman teini ikästen maailman mestari Maryana Naumova oli voittanut taas ja saanutki Arnoldin kaden purisettua josta joissakin blogi teksissa oli aiv innoissan kertonut. Tyttö on 13 vuotias ja puristi penkissä 100kiloa. Oma isä toimii hänen valmentajana. Siinä taas on rikottu niin maailman ennätys kuin steriotyyppi siitä että tytöille ja naiselle ei käy tuontyyppinen urheilu. Tiedän että joku on kuitenkin sitä mieltä. Maryanan omassa sosiaalisen median proofilissa näkyy hyvin kuvien ja muiden päivityksien perusteella että hän elää aivan normaalia teini tytön elämää muuten.
Tässä videot hänen penkkipunneruksista. En vielä löytänyt olisiko tuon Arnoldin penkaamiset jossakin. Kiva katseltava kun pikkutyttönen penkkaa :)

Nyt siis latailen motivaatiota ja jospa mielikuvahrjoitteluista kohta pääsisi jo tekemisen tasollekin :)
TEHOKASTA VIIKKON ALKUA!