 |
Tänään oli tämän dieetin ensimmäinen tankkauspäivää! Kaloreita saan noin kolmikertaisen määrään normaalin verrattuna. Aamupala oli aika vaikea syödä kun puroa olikin nelinkertainen määrä!!! Paljonhan sitä oli, ja tunteet oli aika lailla sekavat juuri ennen kuin sitä aloin kauhoa kituksiin.. Otin myöskin ihan tarkoituksella poikeuksellsesti kaurapuuroa ja se maistui aivaan taivaalliselta ainakin siihen asti kunnes tuli pikku ähky siitä ja nautinnon tuntet muuttuivat pikkuhiljaa toisiksi. Alkoi tuntua pahalta ja ihan siltä että en ansaitse tätä herkuttelua, koska kuntoni ei (mielestäni!) ole edennyt tarpeeksi hyvin eteenpän...kyllä mä kaiken söin ja sitten olikin jo aivan mahtava olo, sai kölliä hetken ihan tupotäydellä masulla ja nauttia :D Tunteet heilahteli vielä ihan siihen keskipäivään asti aika paljon ja välillä jopa itketti, en vaan saanut vielä tunteistani ja reaktiostani selkoa miksi?! Saatta olla että jonkinasteinen hiilarihumala siitä syntyi. Siitä selittämättömät ajatukset sekä teotkin kait johtuivat. Tässä välissä sain valmentajalta kanustusta tällä kertaa juurikin tuohon syömiseen sekä tulevaan!
Seuraavan ruoka-aikaan ei ollut tietenkään vieläkän nälkä, mutta se upposi helposti ja maistuikin hyvältä! Perussettia isompi määrä eli kanaa ja riisia, mutta lisukkeena ananasta! Enää ei olut syyllistävä tunetta mukana ja sainkin syödä hyvällä omaatunnolla, fiilistelleen tulevista treenipumppeista joita varmasti saan aikaan tulevina päivinä!!! Aamupäivän aivan sairas hyvä olkapäätreeni jo antoikin tulevasta esimakua siitäkin :D
Hyvin on nyt motivoitunut kisaa varten vaikkakin olen huomannut että tarvitsen joka dieetillä enemmän ja enemmän kanustusta. On aina välillä todella yksinäinen olo kun en pääsee fiilistelemään dieetin kulkua juurikaan kenenkään muun, kuin valmentajan kanssa. En toisaalta tiedä haluanko edes, että diettini valtaisi mun normaali arkielämään niin paljon että kävisin läpi kavereiden kanssa mun suonin pinnalle tulemista taikka uuden lihassäikkeen erottumista. Eikä siinä oikeasti edes ole mitään järkeä, käydä läpi nuo asiat, vaikkakin olis kiva joskus nitä fiilistellä muun kuin peili-kuvani kanssa :D Mutta joku kuka sanoi että bodailu on yksinäisten ihmisten laji, ei menyt ihan metsään! Niinhän se hieman kuitenkin on. Etenkin kisakaudella treenataan kuitenkin aika paljon yksin, vaikka aina silloin tällöin oliskin joku kaveri/varmistaja/tsemppari mukana. Lajin harrastajan pitää viihtyä ja olla sinut omien ajatuksien kanssa, muuten tulee motivaatio ongelmia ja vaikeuksia.
Tuleva viikonlopu antaa minun mielelle paljon potkua eteenpäin! Töitä on edelleen tehtävä, mutta kuka muu kuin minä sitä tekee ja minähän olenkin enemmän kuin valmis nähdä mitä tulevan pitää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti